Auringonnousu, konttien kyljessä,
sen armon kaikki sävyt, kohmeisen tien pinnassa
Taas ratin takaa, pimeää ainetta sisälläni
Lumi pyöreilee, kuin pakenevat henget,
sisimpäni vakaa, tämä tylsä veitsi tuttua ja samaa
käyttökelpoisuus ei palaa, on jossain menneessä
Kadehdin tien tuulta niin vapaa, vapaa
||: On yksi asia hukata itsensä kun siihen on tilaisuus
On aivan toinen paeta niin kauan ettei löydä enää takaisin :||
Jälleen tolpassa, kaukana kaikesta, raivauslinjat halkovat maisemaa
Niin lähellä taivasta ja siivet, ne hukkasin nuoruuteni poluille
||: On yksi asia hukata itsensä kun siihen on tilaisuus
On aivan toinen paeta niin kauan ettei löydä enää takaisin :||