Punaista samettia

He ajoivat syvänkeltaisessa hohteessa, jotain pois ajettua,
painajaisten virrat palauttivat suljetun pullon

​

Liian kauan kypsyneet kevään haaveet, kätkeytyivät sadonkorjuun sekaan
matala valo, katkeruuden aaveet, antavat pimeyden koskettaa lähemmäs

Elokuu, saapui tivoli kaupunkiin
Synnit ajautuivat taas rantaan,
takaisin kasvoina vuosikirjoissa
Kundit täyteen ikään, moottoreiden työntövoima,
Yöt ulvoivat kuin terät
kuumapäiset ja pimeässä haudotut
Pappi astui autoon, parempi kadonneena kuin löydettynä noin

||:  He ajoivat syvänkeltaisessa hohteessa  :||

​

Loppukesän varjot pitenee, viimeinen henkäys karkaa kyyhkysenä taivaalle
Tuuli suree latvoissa, päästää irti lentolehtisinä katujen yllä
Pöytään jaettiin vain mustaa maata,
muoviin käärittynä, kuin punaista samettia

​

||:  Nostaa ristijätkän, ja viikatteen terän  :||