Pimeä aine

Auringonnousu, konttien kyljessä, 
sen armon kaikki sävyt, kohmeisen tien pinnassa
Taas ratin takaa, pimeää ainetta sisälläni

​

Lumi pyöreilee, kuin pakenevat henget,
sisimpäni vakaa, tämä tylsä veitsi tuttua ja samaa
käyttökelpoisuus ei palaa, on jossain menneessä
Kadehdin tien tuulta niin vapaa, vapaa
||:  On yksi asia hukata itsensä kun siihen on tilaisuus
On aivan toinen paeta niin kauan ettei löydä enää takaisin  :||

​

Jälleen tolpassa, kaukana kaikesta, raivauslinjat halkovat maisemaa
Niin lähellä taivasta ja siivet, ne hukkasin nuoruuteni poluille

​

||:  On yksi asia hukata itsensä kun siihen on tilaisuus
On aivan toinen paeta niin kauan ettei löydä enää takaisin  :||